|
Värriön tutkimusaseman tutkimussarjat
Valtaosa Värriön tutkimusaseman tutkimuksia perustuu pitkäaikaisiin havaintosarjoihin. Havainnot toistetaan vuosittain samassa paikassa ja samalla menetelmällä. Yhdistämällä toisiaan seuraavat systeemaattiset vuosihavainnot aikasarjoiksi on mahdollista löytää Värriön luonnonpuistossa tapahtuvia pitkäaikaismuutoksia. 2000-luvulla Värriön tutkimusasemalla on meneillään seuraavat tutkimussarjat:
Lumilinjat 1967 - Heti tutkimusaseman toiminnan ensimmäisenä syksynä käynnistyi lumilinjojen hiihto, mikä on tuottanut erään merkittävimmistä pitkiä havaintosarjoja. Kerran viikossa hiihdetään kaksi linjaa. Kuuden kilometrin mittainen pitkä lumilinja alkaa Värriötunturin ykköslaen päältä, laskeutuu länteen vanhojen metsien ja pienten soiden läpi ja päättyy Ylinuortin jokilaaksoon. Linjalla on 200 pysyvää mittauspaalua. Kahden kilometrin pituinen lyhyt lumilinja (ensimmäinen havaintokausi 1978/1979) nousee Värriötunturin ykköslaen yli pohjoisesta etelään. Linjalla on yhteensä 60 pysyvää havaintopaalua. Hiihdon aikana merkataan muistiin jokaisella paalulla lumipeitteen syvyys. Lyhyeltä lumilinjalta otetaan myös luminäytteitä, määritetään lumen vesiarvoja ja mitataan lumen ja ilman lämpötilaa. Jokaisella pitkän ja lyhyen lumilinjan paaluvälillä havainnoidaan lisäksi eläinten jäljet: laji, ylittäjien lukumäärä ja ylityksen suunta. Lumilinjojen havaintojen tallennus digitaalisiksi saatiin valmiiksi heinäkuussa 2006, ja aineistoa löytyy verkkosivuilta online-muodossa. Lumilinjatutkimuksista on saatu uutta tietoa muun muassa kanalintujen, metson ja riekon pitkäaikaisista kannanmuutoksista Värriön luonnonpuistossa.
Suurpedot 1967 - Suurpetosarjat ovat aseman vanhimpia, ja kyseessä on tieteellisesti eräs arvokkaimpia ja käytännön kannalta merkityksellisimpiä Värriö-tutkimuksia. Aiheesta on myös runsaasti julkaisuja (Pulliainen, E.). Pääosa suurpetohavainnoista on tehty yhteistyössä rajavartiolaitoksen kanssa. Suurpetohavaintoja jatketaan systemaattisesti lumilinjoilla ja harkinnan mukaan muualla Värriön luonnonpuiston alueella. Suurpetosarjat tuottavat numeerista havaintoaineistoa. Vuonna 2004 rajavartiolaitoksen henkilökunnan kirjaamat havainnot siirrettiin tallennettaviksi Helsingin yliopiston soveltavan biologian laitokselle. Värriön luonnonpuiston alueen suurpetohavainnot ovat vähentyneet 1990-luvulta alkaen, kun itärajan Suomen puolelle ylittävien yksilöiden määrä on Värriön kohdalla vähentynyt.
Linnunpöntöt 1970 - Pönttölintujen pesäaineisto on ainutlaatuisen pitkä. Asemalta on laadittu aiheesta useita julkaisuja. Tutkimussarjojen tieteellinen arvo ja tunnettuus ovat verraten hyvät. Vuotuisten maastohavaintojen teko on lyhytkestoinen (noin 2 kk kevätkesällä), ja se sopii hyvin Värriön henkilökunnan pysyvään työrytmiin. Linnunpönttösarjat tuottavat numeerista havaintoaineistoa.
Pesäaineisto 1970 - Maastossa havaittujen lintujen pesäaineisto (pesäkortisto) on pitkäaikainen ja aikasarjan keston puolesta arvokas. Aineistoa haittaa systemaattisuuden puute (muuten kuin ajan osalta). Pesäaineisto kiinnostaa kuitenkin pitkäkestoisuutensa puolesta lintutieteilijöitä. Värriön pesäaineistoa kootaan, tarkistetaan ja sen tiedot liitetään Oulun yliopiston eläinmuseolla valtakunnallisen, Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon ylläpitämän pesäaineiston osaksi. Verraten vähän kenttätyötä vaativa pesäkortistointi jatkuu Värriössä. Linnunpesäsarjat tuottavat numeerista havaintoaineistoa.
Säätila 1971 - Päivittäinen säätila havainnoidaan Ilmatieteen laitoksen ohjeiden mukaan ja osana kansallista säähavaintoverkkoa. Säännöllinen käsin kirjattava havainnointi alkoi joulukuussa 1971. Asemalle on asennettu 1990-luvulla myös Ilmatieteen laitoksen automaattinen mittausasema. Ilmatieteen laitos ylläpitää sähköistä, Värriötunturin vuotuista säätietokantaa (mm. Excel-muodossa). Sen ensimmäinen kokonainen vuosi on 1975. Säätilasarjat tuottavat numeerista havaintoaineistoa.
Käpysato 1972 - Joukosta yksilölleen samoja mäntyjä (50 kpl) ja kuusia (50 kpl) on kerätty Värriön metsänrajalla kävyt jo yli 30 vuoden ajan. Näin systemaattinen keräys on pitkäaikaisuudessaan maassamme ainutlaatuinen. Kevättalven työ sopii hyvin aseman vuotuiseen työrytmiin. Aineistoa on vielä analysoitu ja siitä julkaistu verraten vähän. Käpysatosarjat tuottavat sekä numeerista että materiaalista havaintoaineistoa. Jokaisesta puusta kerätään kaikki kävyt, jotka laskestaan (käpyjen lukumäärä per puu). Jokaisesta kävystä karistetaan kaikki siemenet, jotka lasketaan ja punnitaan (siementen lukumäärä per käpy). Kuivatut siemenet arkistoidaan ja varastoidaan Oulangan tutkimusasemalla.
Tunturihaukka 1973 - Värriön luonnonpuistossa pesii Suomen eteläisin tunturihaukka. Pesältä rengastetaan poikaset säännöllisesti. Vuonna 2004 rengastettiin kaksi poikasta, numerot 17 ja 18. Vuoden 2005 pesintä ei tuottanut poikasia. Vuonna 2006 tunturihaukka ei pesinyt ollenkaan. Pesältä kerätään säännöllisesti myös syönnösaineisto (riekkojen ja kahlaajien yms. luita ja siipiä yms.), mikä on pakastettu. Tunturihaukka –sarjan aineistoa on analysoitu verraten vähän. Pesähavainnot (rengastettujen poikasten lukumäärä, haukkahavainnot) tuottavat numeerista aineistoa. Pakastettu aineisto on varastoitu Oulangan tutkimusasemalle.
Näätä 1975 - Näätäaineistoa kerätään talvisin pääosaksi jälkien perusteella. Aineistoa on runsaan 20 vuoden ajalta. Aineistoa on sekä kirjallisena havainnointina että kerättyinä ja pakastettuina ulostusnäytteinä. Ulostenäytteistä arvioidaan jälkikäteen näädän ravinnon koostumus, erityisesti myyrien määrä lajilleen. Ulostenäytteiden minimimäärä on 100 näytettä per vuosi. Näytteet varastoidaan Oulangan tutkimusasemalle, missä ne käsitellään seuraavasti: ulosteiden kuivaus, kuivatun näytteiden fraktiointi, fraktioiden punnitus. Punnituksen jälkeen kuivatut näytteet talletetaan Oulangan tutkimusasemalle myöhempiä kemiallisia analysointeja varten. Punnitustulokset ja fraktiointi tuottavat numeerista aineistoa. Itse näätähiihdon havainnot (päiväkirja) tuottaa kuvailevaa kirjallista aineistoa. Pakastettujen näytteiden fraktiointi ja muu laboratorioanalyysi aloitettiin syksyllä 2004 Oulangan tutkimusaseman laboratoriossa.
Marjasato 1976 - Luonnonmarjoja (mustikka, puolukka, variksenmarja, riekonmarja, hilla – kaikki marjalajit mitä havaintoruuduilla esiintyy) on kerätty systemaattisesti samoilta, paalutetuilta ruuduilta lähes 30 vuoden ajan. Marjat punnitaan (tuorepaino), kuivataan, taas punnitaan (kuivapaino) ja varastoidaan myöhempiä analyysejä varten. Punnitus tuottaa numeerista aineistoa. Materiaalinen, kuivattu aineisto varastoidaan Oulangan tutkimusasemalla.
Yöhyönteiset 1976 - Yöhyönteisiä kerätään sulan maan ajan valopyydyksin. Keräysaineistot toimitetaan Oulun yliopiston eläinmuseon intendentti Juhani Itämiehelle, joka analysoi ne. Yöhyönteistutkimuksesta on ilmestynyt jo merkittäviä julkaisuja. Yöhyönteissarja tuottaa numeerista ja materiaalista aineistoa. Aineisto säilytetään Oulun yliopiston eläinmuseolla.
Tunturimittarit 1977 - Tunturimittarin toukkia kerätään Värriö ykkösen koivuvyöhykkeestä haavimalla, joka viides päivä koivun lehdessäolon ajan. Toukat lasketaan ja pakastetaan. Tunturimittarisarja tuottaa numeerista ja materiaalista aineistoa.
Lumipeitteen linjamittaus 1978 - Lumipeitteen paksuus luetaan ja lumen vesiarvo mitataan otantana kahdesti talvessa (tammikuu ja huhtikuu) maastoon merkatulta neliöltä, jonka piirin kokonaispituus on neljä kilometriä. Tutkimus on yhteinen Ilmatieteen laitoksen kanssa, joka arkistoi tulokset (vain numeerista havaintoaineistoa).
Lumipeitteen pistemittaus 1979 - Lumipeitteen pistemittaus suoritetaan tammikuussa ja maaliskuussa viiden päivän välein yhteensä 10 mittauspisteestä, joista viisi on tutkimusaseman lähimetsässä ja toiset viisi suolla, Pitkäjängälla. Pistemittaus on yhteistutkimus Ilmatieteen laitoksen kanssa, joka arkistoi tulokset (vain numeerista havaintoaineistoa).
Fenologia 1981 - Fenologia –sarjoja on havainnoitu aseman luontaisena perustyönä. Fenologia-tutkimus on koordinoitu Metsäntutkimuslaitoksen kanssa. Kaikki Värriön (kasvien) fenologiahavainnot on jo tallennettu excel-muotoon. Fenologiasarjat tuottavat vain numeerista havaintoaineistoa.
Myyrien sankopyynti 1982 - Myyriä pyydystettiin systemaattisesti vedellä täytetyillä, maahan upotetuilla ansoilla. Ansat koettiin sulan maan aikana päivittäin. Myyrät pakastettiin ja ne määritetään lajilleen myöhemmin. Pakastettu aineisto on varastoitu Oulangan tutkimusasemalle. Myyräsarja päättyi vuonna 2004, koska käytetty pyyntimenetelmä ei ole enää uuden luonnonsuojelulain mukainen.
Kiitäjät 1982 - Kiitäjätutkimus päättyi myyrätutkimuksen myötä vuonna 2004. Aineiston analysointi jatkuu.
Metsänrajatutkimus 1983 - Värriö ykkösen metsänrajavyöhykkeeseen on perustettu 12 ympyräkoealaa, joiden säde on 9 metriä. Ympyräkoealalta määritetään 10 vuoden välein puiden taimien määrät ja mitat. Tutkimus on yhteinen Metsäntutkimuslaitoksen kanssa.
Lintulinjat 1984 - Lintulaskenta suoritetaan säännöllisiltä laskentalinjoilta alkukesästä. Lintulinjoja on yhteensä 9 kappaletta, joista 3 on pistelaskentalinjaa luonnonpuiston sisällä, 3 sarkalaskentalinjaa luonnonpuiston sisällä ja 3 on sarkalaskentalinjaa luonnonpuiston ulkopuolella. Lintulaskenta tuottaa vain numeerista havaintoaineistoa. Vuosien 1984-2006 lintulinja-aineisto saatiin heinäkuussa 2006 lähes täysin tallennetuksi digitaaliseksi. Aineisto löytyy verkkosivuilta online-muodossa.
Kanalintulaskenta 1985 - Kanalintulaskenta suoritetaan syyskesästä säännöllisiltä laskentalinjoilta. Kanalintureittejä on kolme: Aseman linja (luonnonpuiston sisällä), Maskaselkä A ja Maskaselkä B. Maskaselän linjat ovat vertailulinjoja luonnonpuiston ulkopuolella, tavanomaisella metsästysalueella. Niiden havainnointi alkoi 1986. Kanalintusarjat tuottavat vain numeerista havaintoaineistoa.
Myyrien liskupyynti 1985 - Myyriä pyydystetään 2 kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä yhteensä 147 myyräliskulla kahden viikon ajan. Saalismyyrät pakastetaan ja määritetään myöhemmin lajilleen. Pakastettu aineisto säilytetään Oulangan tutkimusasemalla.
Riistakolmiolaskenta 1989 - Värriön luonnonpuiston alueella on yksi 12 kilometrin mittainen riistakolmioreitti Värriötunturi ykköstä ympäröivässä maastossa. Riistakolmio on osa valtakunnallista riistahavainnointia, ja se tehdään yhteistyössä Riista- ja kalatakouden tutkimuslaitoksen kanssa. Riistakolmiolaskenta tuottaa vain numeerista aineistoa.
Aerosolit 1991 - Aerosolitutkimus alkoi osana Smear-mittauksia vuonna 1991. Smear-tutkimus on tieteellisesti tärkein Värriö-tutkimuksen osa. Smear-mittaukset ovat automaattisia; havainnointi tapahtuu taukoamatta kesät, talvet ja päivät, yöt (havaintolukemat esimerkiksi minuutin tai 10 sekunnin välein). Smear-mittauksia koordinoivat professorit Pertti Hari (metsäekologian laitokselta) ja Markku Kulmala (fysikaalisten tieteiden laitokselta). Aerosoli- ja ja muut Smear– mittaussarjat tuottavat vain numeerista aineistoa.
Otsoni 1991 - Otsoni –sarjoihin pätee sama mitä muuhunkin Värriön Smear-tutkimukseen.
SmearSää 1991 - SmearSää –sarjoihin pätee sama mitä muuhunkin Värriön Smear-tutkimukseen.
Rikkidioksidi 1991 - Rikkidioksidi –sarjoihin pätee sama mitä muuhunkin Värriön Smear-tutkimukseen.
Typen oksidit 1991 - Typen oksideihin pätee sama mitä muuhunkin Värriön Smear-tutkimukseen.
Fotosynteesi 1992 - Fotosynteesisarjoihin pätee sama mitä muuhunkin Värriön Smear-tutkimukseen.
Lintujen talvilaskenta 1992 - Lintujen talvilaskenta noudattaa valtakunnallisia lintujen talvilaskennan periaatteita. Talvilaskenta tuottaa vain numeerista aineistoa.
Keräkurmitsa 1993 - Harvinaisen tunturilinnun, keräkurmitsan havainnointisarja on lintujen suojelun ja lintutieteen kannalta merkittävä. Aiheesta on valmistunut asemalla merkittäviä julkaisuja. Vuotuinen havainnointi perustuu yhden keskikesän päivän työhön: Värriötunturit havainnoidaan kävelemällä noin 20 kilometrin reitti 5 hengen linjalaskennalla. Keräkurmitsasarjat tuottavat vain numeerista aineistoa.
Riekko 1993 - Riekon seurantatutkimus perustuu radiopantoihin. Tutkimuksesta on saatu jo arvokasta tietoa riekon vuodenaikaisista liikkeistä. Radiopantojen akut ehtyvät aikaa myöten (2-3 vuodessa), ja osa lintuja kuolee. Riekkosarja päättyi akkujen uupumisen myötä vuonna 2005. Riekkosarjat tuottavat vain numeerista aineistoa. Riekkojen havainnointi jatkui 2004, aikaisempaan vuoteen verrattuna supistettuna.
Metso 1998 - Myös metson seurantatutkimus perustuu radiopantoihin. Tutkimuksesta on saatu jo arvokasta tietoa sekä uros- että naarasmetsojen liikkeistä. Myös metsojen radiopantojen akut ehtyvät vuonna 2006, ja sarja päättyy. Metsosarjat tuottavat vain numeerista aineistoa.
Metlan fenologiatutkimus 1999 - Puista, pensaista ja varvuista määritetään vuosittain fenologisia aikatunnuksia, kuten lehteen tuloa, kukkimista, marjomista ja lehtien varissemita. Tutkimus on yhteinen Metsäntutkimuslaitoksen kanssa.
Metlan marjasadot 2005 - Mustikan, puolukan ja hillan marjasatoja seurataan kolmella ekologisella alueella, joilla kullakin on viisi kappaletta yhden neliömetrin kokoista ruutua (ruutuja yhteensä 3 x 3 x 5 = 45 koeruutua). Koeruuduilta lasketaan keäsllä kukkien lukumäärä (marjalajeittain) ja syksyllä marjojen lukumäärä (marjalajeittain). Marjasadon havinnointi on yhteistutkimus Metsäntutkimuslaitoksen kanssa (jossa pääkoordinaattori on maisteri Kauko Salo). Metlan marjasatotutkimus tuottaa vain numeerista aineistoa.
Sulfaatit 2005 - Värriön Smear-asemalle asennettiin joulukuussa 2004 suodatinkeräykseen perustuva laitteisto, joka pumppaa havaintometsän ilmaa suodattimen läpi. Suodatin vaihdetaan kolmesti viikossa, ja siitä analysoidaan sulfaatit, natrium, kalium, magnesium ja kalsium. Tutkimus on yhteinen Ilmatieteen laitoksen kanssa. Tutkimus tuottaa numeerista aineistoa.
teksti Veli Pohjonen; päivitys 5.9.2006.
(Takaisin pääsivulle)
|
