 |
 |
|
|
Station Menu :
Contact:
|
 |
Notes 42: Järripeippo (Fringilla montifringilla) ja sen esiintyminen Suomen Lapissa
 
JÄRRIPEIPPO (Fringilla montifringilla ) ja sen esiintyminen Suomen Lapissa. Järripeippo on kotoisen peippomme pohjoinen vastinlaji. Lajilla on siemensyöjille tyypillinen kekomainen nokka. Kaikissa puvuissa lajin erottaa tavallisesta peiposta valkean yläperän perusteella. Kesäpukuista mustapäistä koirasta ei voi sekoittaa mihinkään muuhun kotimaiseen lajiin; talvella mustissa pään höyhenissä on valkea reunus ja pää näyttää kirjavammalta. Naaraat ja nuoret linnut muistuttavat enemmän tavallista peippoa, mutta yläperästä lajin kuitenkin tunnistaa. Äänet ovat peippoon verratuna varsin erilaiset, koiraan ryystävää laulua ei hyvällä tahdollakaan voi sanoa järin kauniiksi. Järripeippokoiran ruumiin pituus on 14,5 - 18 cm, naaraan 14,5 - 17 cm. Koiras painaa 21 - 29 g, naaras vastaavasti 19 - 25 g.
Esiintyminen. Järripeippo (Fringilla montifringilla, engl. Brambling, ruots. Bergfinke) on pohjoisten metsien, etenkin lehtimetsien ja tunturikoivikoiden tyyppilaji. Järripeippo pesii puissa yleensä muutaman metrin maanpinnan yläpuolella, tyypillisesti koivussa. Munia on keskimäärin 6 ja naaras vastaa hautomisesta. Järripeipon pesimäalueet määräytyvät vuosittain pitkälti saatavilla olevan siemenravinnon mukaan (kuusi, koivu) ja talvehtimisalueet pyökin siementen (terhojen) saatavuuden mukaan. Järripeippo on pesimäalueiillaan joko runsas tai melko runsas. Kesäisin lajin tapaa koivumetsissä (mm. tunturikoivikoista) , mutta myös sekametsissä ja havumetsien reunoilla. Pohjoisessa järripeipon voi myös tavata vaivaiskoivu- ja pajutiheiköissä. Talvisin järripeipot viihtyvät myös laajoilla rikkaruohokentillä ja sänkipelloilla. Talvehtimisalueet järripeipolla ovat Länsi-Euroopasta ja Etelä-Ruotsista Välimeren maiden kautta Iraniin, Luoteis-Intiaan, Kiinaan ja Japaniin asti. Meillä lajia tavataan talvisin vuosittain, mutta määrät vaihtelevat suuresti. Järripeippo on kuitenkin periatteessa täysin muuttolintu, joka joitakin Etelä- ja Keski-Ruotsin populaatioita lukuun ottamatta talvehtii pesimäalueittensa etelä- tai kaakkoispuolella. Pesimäalueitaan järripeipot lähtevät syyskuulta alkaen ja muutto jatkuu lokakuun loppuun tai marraskuun alkuun. UNEP -tietokannassa järripeipon levinneisyys on laaja.
Järripeipon havainnot GBIF-tietokannassa (vas.) ja levinneisyys Euroopassa (Birdguides). Kanta maapallolla ja Euroopassa. Järripeipon koko maailman kantaa ei ole arvioitu, mutta jo Euroopan kannaksi IUCN arvioi 25 - 43 milj. yksilöä (parimäärät ilmeisesti puolet tästä) ja kanta näyttää pitkällä tähtäimellä vakaalta. Suurimmassa tavatusta talviparvessa Sveitsisä vuonna 1951 arvioitiin olevan yksilöitä peräti 72 milj. (Clement ym. 1993), eli varmaankin suuri(n) osa koko maailman talvikannasta. Arvioidaan, että Keski-Eurooppaan voi keskittyä jopa 80 milj. yksilöä talveksi, ainakin silloin kun pyökillä on huippuhyvä siemensato. Kanta Suomessa ja Lapissa. Maamme kannaksi arvioidaan 1 - 2,5 milj. pesivää paria, talvikannaksi 100 - 5000 yksilöä (pääosin ilmeisesti ruokinnoilla). Järripeipot vaihtavat vuosittain asuinaluettaan toisin kuin peipot, joten siinä mielessä laaja haarukka parien määrissä on ymmärrettävä. Järripeipon levinneisyys maassamme keskittyy Pohjois-Suomeen. Asuttujen atlasruutujen määrissä järripeippo on Itä-Lapin kolmanneksi yleisin laji (pajulinnun ja punakylkirastaan jälkeen), mutta runsaudessa ensimmäinen. Järripeipon keskimääräinen tiheys Itä-Lapissa oli 1980-luvun puolivälissä 22,7 paria neliökilometrillä; koivu- kuusi sekametsissä tiheys ylsi 71 pariin neliökilometrillä. Vaihtelevassa joenrantametsässä tiheydeksi saatiin 77 paria neliökilometrillä vuonna 1971.
Havainnot Itä-Lapissa. Järripeippo on Värriön luonnonpuistossa toiseksi yleisin lintulaji. Se tavataan keskimäärin yhteensä 66 kertaa vuodessa piste- ja sarkalaskentalinjoilla. Sitä vastaava järripeipon kanta Värriön luonnonpuistossa on 1995 paria.
Järripeipon havaintotiheys Värriön luonnonpuiston yhdistetyssä piste- ja sarkalaskennassa. Järripeipon pitkaäikainen kanta on pysynyt vakaana sekä pistelaskennoissa (1985-2008, vasen kuva) että sarkalaskennoissa (1989-2008, oikea kuva)
Järripeipon kannanvaihtelu Värriön luonnonpuistossa piste- (vasen) ja sarkalaskennassa. Muutto. Järripeippo saapuu Itä-Lappiin keskimäärin 5.5. ja myöhäisin lintu on tavattu siellä marraskuun lopussa, ilmeisesti talvehtimista yrittävänä.
***** Linkit:
Viitteet: Hagemeier,W.J.M. & Blair, M.J. (ed.) 1997: The EBCC Atlas of European Breeding Birds. Their Distribution and Abundance. - T & A D Poyser. del Hoyo, J., Elliot, A. & Christie, D. (eds) 2004: Handbook of the Birds of the World. Vol. 1. - Lynx, Barcelona. Koskimies, P. 2005: Suomen lintuopas. - WSOY. Saari, L., Pulliainen, E. & Hietajärvi, T. 1999. Itä-Lapin linnut. Oulun yliopisto. ***** Teksti: Lennart Saari ja Veli Pohjonen 13.7.2007, päivitys 5.11.2008 ***** Jos haluat kommentoida tekstiä tai aihetta ylipäänsä - voit tehdä sen täällä. If you want to comment the text or the subject in general - you can do it here. Takaisin Varrio Notes -luetteloon - Takaisin pääsivulle (back to Varrio Notes - back to main page)
|
Järripeippo, talvipuvusa (kuva 
